Laulujoutsenen lento Sydänmaalla

Tänä syksynä Eurokankaalla on myynnissä oman suunnitteluhistoriani ihanimmat kuosit. Ne kuvaavat minua ja sielunmaisemaani. Olen niistä iloinen ja ylpeä.

Sydänmaa piirtää tutun suomalaisen maiseman järvineen ja harjuineen. Tämän kuosin tarina sai alkunsa Kuopion Puijon tornista avautuvista maisemista. Itse kuosi syntyi usena ihanan järvimetsäkuvani innoittamana.

Laulujoutsenia olen kuvannut moneen otteeseen keväisin ja syksyisin lähipelloilla. Roineella pesii useita laulujoutsenperheitä. Joutsenen uljaus, sulavuus ja kauneus puhuttelevat minua. Laulujoutsen -kangas syntyi uljaan linnun kunniaksi. Ajattelen joutsenta myös maamme vertauskuvana. Vahvoilla siivillä lentävä joutsen tuo minulle toiveen vahvasti omaan identiteettiinsä tukeutuvasta Suomesta. Kuosin nimi olisi voinut olla myös Suomi nousuun.

Kolmannessa kankaassa sukelletaan lähes kahdenkymmenen viiden vuoden taakse.

Tämän Syysunelma kuosin idea on saanut alkunsa omasta hääkimpustani. Syysmorsiamen kimppu oli tehty erilaisista lehdistä, kanervasta ja auringonkukan nupuista. Kimpussa oli samanlainen tunnelma kuin tässä kuosissa. Sen kimpun taikavoima ja unelma on säilynyt hyvin, tähän päivään asti. Unelmat kantavat.

Voimapuun juurella Roineen rannassa

Tänä syksynä Eurokankaan malliston kaksi uutta kangasta ovat Voimapuu ja Tervaleppä. Saman kuvioaiheen tiimoilta on syntynyt kaksi ihan erilaista ja eri tunnelman viestittävää kangasta. Nämä lepän ihanat, pienet kävyt tulevat esille joka syksy, lehdet putoavat puusta. Tämä puu on minua vastassa, joka aamu kun käyn koirani kanssa aamulenkillä katsomassa järven selälle. Voimapuu on ihan oikeasti olemassa ja juuri nyt se on minusta kauneimmillaan, paljaana tummien lehtien verhosta. Voimapuu kasvaa aallonmurtajalla Kangasalan Liuksialassa Roineen rannassa.

 

Voimapuu, kuva Eurokangas

 

Tervaleppä, kuva Eurokangas

Voimapuu on kokenut ison järven tuulet ja tuiskut. Kesäpäivien auringossa sen juurella on lapset ja aikuiset nauttineet lomasta, aalloista ja viileästä vedestä. Se näkee kauas.

 

 

 

Minun kuoseillani on tarina. Ne syntyvät luonnosta ja luonnosta taltioimissani kuvissa.

Kerron kuosieni tarinoita vielä lisää. Jää kuulolle.

Kylmäpihlaja - avomeren äärellä

Kylmäpihlajan majakkasaari Rauman edustalla puhutteli minua monella tapaa. Vain vajaan tunnin vesibussireissun jälkeen pääsin avomeren ääreen. Karu, kivikkoinen ja kallioinen saari oli kaunis.

"Kylmäpihlaja on uloin Rauman edustan isoista saarista. Sinne rakennettiin vuonna 1952 yhdistetty majakka ja luotsiasema. Tämä monitoimirakennnus korvasi Rauman majakkalaivan, joka siirrettiin Kemin edustalle. Kylmäpihlajan tornissa ja siipirakennuksessa oli tuolloin tilat yhteensä 12 luotsille, kahdeksalle kutterinhoitajalle ja kahdelle majakkamiehelle. Jykevä nelikulmainen majakkatorni kohoaa 31 m perustansa yläpuolelle ja 36 m merenpinnasta. Siinä on 12 kerrosta ja 104 porrasaskelmaa. Majakan valon kantamaa on tiputettu entisestä 27 meripeninkulmasta 17 meripeninkulmaan. Nykyisin majakka on matkailukäytössä." www.kylmapihlaja.com

Varsin tyynellä ja aurinkoisellakin säällä tuuli puhalteli avomereltä tuivertaen hiuksia ja aaltoja rantaan tyrskien. Voin vain aavistaa, mitä ovat syysmyrskyt tällä saarella.

Tyrniä kasvoi villinä saarella melkoisesti. Jos olisi ollut aikaa, muutamia terveyspommeja olisi mukaani kerännyt.

Lucas rakasti tuulen tuiverrusta ja kallioilla juoksemista. Viime viikonloppuna se oli mahdollista, kun pesintäaika oli ja koirat saavat juosta vapaana saarella.

Eurokankaalle suunnittelin muutama vuosi sitten kuosin nimeltä Rantakivet. Se olisi voinut syntyä näissäkin maisemissa. Oikeasti se on syntynyt Roineen rannassa. Näistä maisemista on nyt monta ihanaa kangasta päässäni. Toivottavasti ehdin siirtämään ne paperille jo tällä viikolla. Kuvat onneksi auttavat ettei ajatukset pääse unohtumaan.

Omenankukkien hetkellinen huuma

Se on juuri nyt; omenankukkien aika. Tänä vuonna kukkia on kuin lumipilviä. Omenapuut ovat aivan täynnä valkoisia kukkia.

Tänä aamuna kävin kuvaamassa naapurin Hilkan ja Jorman kukkivia omenapuita. Sinne omenapuun alle olisin voinut jäädä haaveilemaan vaikka koko päiväksi.
Omenapuiden alla olisi saanut haaveilla ihan rauhassa, sillä pörrääviä mehiläisiä ei kukkivissa puissa näkynyt. Se tietää runsaasta kukinnasta huolimatta pientä omenasatoa.

Omenankukkien innostama olen tehnyt useammankin kuosin. Tämä Omenankukkien aika on syntynyt viime kesän alussa.

Ihanaa omenankukkien aikaa!Jo huomenna nämä kukat saattavat ovat valkoisena puun alla. Lyhyt, kaunis hetki täytyy ottaa talteen.

Saappaanpohjan purolta tämä alkaa

Minun matkani suunnittelijana on kestänyt pitkän tovin, reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Kiinnostukseni luontoon ja sen tarkkailuun on kestänyt vieläkin pidempään, lapsesta lähtien olen tarkkaillut ympäristöäni ja luontoa ja kokenut sen ainutlaatuiseksi ja ihmeelliseksi.

Saappaanpohjan ojalla seitsemävuotiaana uittamassa varpaita kylmässä purovedessä ystävieni Liinun ja Sarin kanssa. Kolmistaan seikkailtiin metsässä ja luonnossa.

Tästä Saappaanpohjan ojalta alkakoon matka kohti pieniä ja isoja luonnon havaintoja, jotka innostavat minua myös suunnittelijana.

Tänä keväänä olen taas katsellut ympäristöäni paljon kameran kautta. Tässä muutamia havaintoja tältä keväältä.